Olen kyllä maailman onnettomin blogin pitäjä, mutta puolustuksekseni voin mainita, että jokseenkin paljon hulinaa on ollut.

Nyt on vielä "käsissä" neljä pilkkupentua, jotka täyttävät ylihuomenna neljäkuukautta. Pennut ovat nyt saaneet siis vahvistusrokotuksensakin ja samalla eläinlääkäri reissulla steriloitiin pentujen äiti-koira; GouGou (Daluki Mollycoddle), sillä eiköhän tuo 15 pentua ole jo riittävä jälkeläismäärä, ja se helpottaa minun arkeani niiiin kovin paljon - onhan mulla myös kaksi urosta, joten juoksuajat ovat olleet aika kamalaa aikaa. Ja kerran kun eläinlääkäriin lähdettiin, niin hoidettiin samalla myös Aslanin (BajkaGou's Aslan) lonkka- ja kyynärkuvaukset pois päiväjärjestyksestä, ja ne lähtivät kennelliittoon lausuttavaksi arviolla A/A ja 0/0, eli suomeksi sanottuna terveenä kuin pukki.

Kaikenlaista aktiviteettia olen kasvaville lapsosille koittanut tarjota, etteivät vallan mökkihöperöiksi tule. Käytiin tässä joku aika sitten jälkeäkin treenaamassa ja pienen videokoosteen tein siitä (mukana myös sijoituskodissaan elelevä Ani (BajkaGou's Black Or White) ja Aslan)

Ja nyt on Bobby (BajkaGou's Bobby Brown) ollut pari päivää Lohjalla hoidossa kummastelemassa maailman menoa ja saamassa uusia kokemuksia. Perjantaina pitäisi se noutaa takaisin kotiin, ainakin viikonlopun ajaksi.

Ice (BajkaGou's Black Ice) taas meni eilen Helsinkiin kummastelemaan elämää kultaisennoutajan, labradorinnoutajan ja kissan seurassa. Kummastakin hoitopaikasta saamani palautteen mukaan kaikki on mennyt hyvin ja pennut ovat olleet (ainakin jokseenkin) kiltisti.

Samalla, kun eilen vietiin Ice hoitopaikkaansa, käytiin Stonen (BajkaGou's Brownstone) ja Diamondin (BajkaGou's Black Diamond) kanssa ystäväni luona Vantaalla kylässä leikkimässä hänen lastensa kanssa. Ja voe taivas, millainen meno oli!

Koitan taas vähän pienemmällä viiveellä päivitellä tapahtumiamme..

Niin, pennuille tulee huomenna jo 13 viikkoa täyteen ja hurja kuinka ne ovatkaan kasvaneet, isoja jössiköitä jo.

Pennut ovat olleet minulla töissä hevostalleilla mukana päivisin, nyt kun tuli lämpimät kelitkin. Siitä olisi pieni (kännykameralla kuvattu) videopätkä

Viime viikolla käytiin kuuden dalmatiankoiran alun kanssa eläinlääkärissä rokotuksilla. Oli siinä menoa ja meininkiä eläinlääkäriasemalla, kun minä pamautin paikalle laumoineni. Ja taisipa eläinlääkärikin hieman menettää sydäntään näille sydämenvaltaajille.

Nyt on sitten kotona viisi kappaletta pilkku-häärääjiä, Brownstonen lähdettyä Helsinkiin laajentamaan maailman katsomustaa, rakkaan ystäväni hoteisiin. Muutkin pennut ovat päässeet hieman katselemaan suuren maailman meininkejä. Black Ice käväisi parin päivän visiitilä Vantaalla ja osoitti olevansa eri reipas ja rohkea pentu. Häntä heiluen oli painellut joka paikkaan ja joka ihmisen rapsuteltavaksi.

Ja Black Diamond kävi jopa pelastuskoiranäytöksessä Lohjalla -ESIINTYMÄSSÄ. Lahjattomat treenaa, suoraan vaan näytöksiin. Pikku-pilkku oli häntä (ja puoli koiraa) heiluen painellut laatikkoon, johon "pelastettava" oli piiloutunut, ja tunkenut syliin. Lehdistökin oli paikalla ja pini kuva Diamondistakin mahtui juttuun:

Ja "Pööpö" a.k.a. BajkaGou's Black Bird lähteekin sitten heti vapun jälkeen uuteen kotiinsa Töölön rouvaksi.

Joku tuossa sanoi, että minulla on yli-ikäisiä pentuja. Tottahan se on, että ovat jo ylittäneet ns. luovutusiän, mutta minä näkisin sen ennemmin minimi-ikänä kuin minään parasta ennen päiväyksenä.

Tietenkin se, että minulla on vielä seitsämän yhdeksän-viikkoista pentua talossa työllistää minua hurjan paljon, sillä nyt pennut elävät hyvin tärkeää vaihetta elämässään, jossa oppivat helposti uusia asioita ja vastaanottavat uusia kokemuksia.

Ollaankin nyt käyty katselemassa maailman menoa yksittäisten pentujen kanssa: liikenteen hälinää, kauppakeskusta, hissejä, parkkihalleja... eikä yhdellekkään pennulle ole mikään tuottanut järin suurta tuskaa. Hieman ovat ihmetelleet maailman menoa, mutta reippaasti silti kulkeneet kohti suuria seikkailuja. Ovat tainneet periä vanhemmiltaan hyvää hermorakennetta ja loistavaa luonnetta.

Toisaalta tämä jakso pentujen elämässä on myös erittäin tärkeää aikaa koiran kielen oppimiseen, jonka opettelussa he auttavat toinen toistaan keskenään painiessaan, ja jossa omat aikuiset koirani myös auttavat heitä. GouGou-äiti on sydämellinen äiti, mutta komentaa kyllä jälkikasvuaan tarvittaessa, Aslan-veli leikittää innolla pentuja (mielellään 1-2kpl kerrallaan) ja äkäinen Gismo-"setä" opettaa pennuille, että kun vanha koiraherra tahtoo olla rauhassa, niin silloin ei parane mennä edes häntäkarvoja repimään.

Mutta taidankin jälleen pakata pennut autoon ja lähteä tepsuttelemaan citymarketin parkkipaikalle...

En voi uskoa tätä todeksi, että pennut ovat jo luovutusikäisiä. Ja vaikken voi kieltää, ettei olisi ollut raskasta hoivata yhtätoista pientä dalmatiankoiran alkua, niin silti tulee haikea mieli.

Eilen illalla ensimmäisenä uuteen kotiinsa lähti "Pulmu" BajkaGou's Brown-Eyed Woman, mutta onneksi se lähti jo aiemmin hyväksi todettuun kotiin ilahduttamaan Hulda-siskonsa (BajkaGou's Abrakadabra) ja kahden muun dalmatiankoiran elämää.

Vielä täällä kuitenkin häärää kymmenen pikku-pilkkua, eikä kaikille ole vielä edes kotia löytynyt, joten ei vielä hätää, että elämästämme tulisi kovin nopeasti helppoa ja seesteistä..

Tänään oli jännääkin jännempi päivä, sillä oli aika pakata lapsukaiset autoon ja körrötellä yliopistolliseen eläinsairaalaan, jossa oli siis pentujen kuulotestaus (BAER) ja normaali eläinlääkärin pentutarkastus.

Hui, kuinka olikaan jännittävää kantaa nukutettu pentu toisensa jälkeen testattavaksi. Mutta kuinka ollakkaan: kaikki pennut kuulivat kummallakin luppakorvallaan sekä olivat kaikin puolin terveitä pennun viikareita. Kasvattajan jännitys siis tältä osin ohitse ja naama hymyssä. Nyt voikin siirtyä jännittämään niiden koteihinsa lähtöä, kunhan vain kaikille hyvät kodit löytyisivät. Ja tietenkin kaikkia muita jännityksiä, mitä niiden elämä tuokaan tullessaan.

Niin ja olemmehan me jo hieman ruvenneet maailman kuvaa avartamaan. Viisi pennuista on jo päässyt katsomaan millaisia ovatkaan hevoset