Joku tuossa sanoi, että minulla on yli-ikäisiä pentuja. Tottahan se on, että ovat jo ylittäneet ns. luovutusiän, mutta minä näkisin sen ennemmin minimi-ikänä kuin minään parasta ennen päiväyksenä.

Tietenkin se, että minulla on vielä seitsämän yhdeksän-viikkoista pentua talossa työllistää minua hurjan paljon, sillä nyt pennut elävät hyvin tärkeää vaihetta elämässään, jossa oppivat helposti uusia asioita ja vastaanottavat uusia kokemuksia.

Ollaankin nyt käyty katselemassa maailman menoa yksittäisten pentujen kanssa: liikenteen hälinää, kauppakeskusta, hissejä, parkkihalleja... eikä yhdellekkään pennulle ole mikään tuottanut järin suurta tuskaa. Hieman ovat ihmetelleet maailman menoa, mutta reippaasti silti kulkeneet kohti suuria seikkailuja. Ovat tainneet periä vanhemmiltaan hyvää hermorakennetta ja loistavaa luonnetta.

Toisaalta tämä jakso pentujen elämässä on myös erittäin tärkeää aikaa koiran kielen oppimiseen, jonka opettelussa he auttavat toinen toistaan keskenään painiessaan, ja jossa omat aikuiset koirani myös auttavat heitä. GouGou-äiti on sydämellinen äiti, mutta komentaa kyllä jälkikasvuaan tarvittaessa, Aslan-veli leikittää innolla pentuja (mielellään 1-2kpl kerrallaan) ja äkäinen Gismo-"setä" opettaa pennuille, että kun vanha koiraherra tahtoo olla rauhassa, niin silloin ei parane mennä edes häntäkarvoja repimään.

Mutta taidankin jälleen pakata pennut autoon ja lähteä tepsuttelemaan citymarketin parkkipaikalle...